E R A K K O N A

Ainoa selviytymiskeino on altisteiden välttäminen. Tänä vuonna astman pahemiset pakollisten altistusten jälkeen on selvitty kahdella kahden viikon Prednisolon-kuurilla. Yhteen tulehdukseen sain antibioottikuurin.

Ajan kuluminen on siitä hassu juttu, että kun laiskottelemaan on oppinut niin päivät menee itsestään. Nivelrikon vuoksi kädet tuppaavat touhuamaan melkein itsekseen. Lähes kaikkea saa tilattua netistä. Neuleisiin on varattuna lankoja ihanissa väreissä. Ei useinkaan innosta, kun hengitys menee helposti tukkoon. Poskionteloihin suolavesitruuttaa ja limaa pilkkovia lääkkeitä ja antihistaminia aamuin illoin. Pienet virkkaukset ovat helpommin hallittavia. Virkkauslangat eivät pöllyä paljoakaan.

Joutenolo ei paljon kuluta energiaa. Vaikka nykyisessä asunnossa on mahdollista järjestää itselle esterata ja kuntopolku, niin luontevin reitti on nojatuolista jääkaapille.

Valitettavan moni jättää käymättä kylässä. Pyydän vain hajusteettomuutta ja ettei eläinpölyä kulkeutuisi mukana. Nyt on vissiin niin trendikästä pestä vaatteet hajusteellisella ja huuhteluaineistakin saa raikkaan kukkaistuoksun. Deodoranttejakin saa kyllä hajuvapaina, ettei ole mahdottomuus ajatella sairastunutta sen kerran kun haluaisi tulla -  no pyydän liikaa.

Moni homeista sairastunut on minun lisäkseni huomannut MCS oireiden ilmaantumisen, jopa sähköyliherkkyys joillakin.

Joskus on pakko asioida terkkarissa tai apteekissa eli mennä ulos ja ehkä kulkea julkisilla. Toisinaan selviää seuraavan yön unettomuudella. Joskus podetaan viikko. Moottorisänky on usein istuvassa asennosssa, että on helpompi yskiessä nousta ylös ja sylkäistä räkäpurkkiin. Kaksi vuotta altistumisesta seurasi usein keuhkokuume ja sairaalahoito.  Kesti tässä asunnossa yli vuosi toipua kierteestä.  Nyt erakkonaolon arvon tunnistaa. Parempi kitua hissukseen yksin ollen kuin katua altistuksen jälkeen.

Hiljaiseloa

Vuosi 2015

Sisäilmaoireilu paheni ja vuoden aikana söin antibiootteja ja kortisonitabletteja useita kuureja. Keuhkokuumeilu alkoi olla melkoinen riesa. Vuoden loppuun mennessä olin ihan valmis muuttoon. Joulukuun alusta pääsin koneellisesta ilmanvaihdosta ja lämmön talteenotosta eroon. Muista aina selitykset sille, miksi uuteen kerrostaloon muuttaessamme 2011 ontelolaattoihin oli kuulemma jäänyt kuplia ja se vesi sieltä valui muutamiin asuntoihin katosta.

Uudessa asunnossa on koneellinen ilman poisto ja raikas ilma tulee ikkunoiden yläpuolelta suoraan ulkoa.

Vuosi 2016

Tervehtyminen ja energiatason nousu alkoi. Keuhkokuumeista en päässyt. Kahden vuoden aikana lukuisia sairaalakeikkoja. Uuden asuinympäristön kartoitus ja altistuspaikkojen välttäminen on siitä huolimatta edennyt. Keuhkojen kunto ei palaudu nopeasti, tuskin koskaan. Viimeisin sairaalakeikka oli vuodenvaihteessa ja alkuvuonna 2017. Rokotuksesta huolimatta iski A -virus. Vaikka pneumokokkirokotuksenkin jälkeen sain pneumokokkikeuhkokuumeen, olen rokotemyönteinen. 

Puuhastelua

Askartelua monista materiaaleista, korttipajaa, pikku lahjoja vanhuksille ja sukulaisille ja tuttaville. Avainkaulanauhoja ja kännypusseja virkkaamalla. 

Toukokuu vilahti

Tyttärelle syntyi tytär. Tyttären kolme lasta usein hajasijoitettuina, keskimmäinen minulla. Ei voi pitää enää tavaroita levällään, hankalaa. 2v osaa jo askarrella, käskyttää: mummi leikkaa kuusi.

Nivelrikkoiset kädet huutavat tekemistä.
Pipon tilalle korvia suojaava panta. Kenen korvia mahtavatkaan nyt suojata.

Tyttären tyttärelle valmistui jo kolmas leninki. Pojalle syntyi tytär eilen, mekko jo tekeillä.

Minun askarteluni perhostelussa yhä.  

Vaikka minne ovat perhoseni jo lennelleet.

Perhosleikkuri tekee jo välillä lakon, jumituksen saa onneksi pois. Silkkipaperia ei kannata enää yrittää. Tätä vielä viimeistelen virkatuilla kukilla.

Kevätperhostelua

Valon lisääntyessä näpersin perhos- ja kukkamobileja

Kehikon väänsin aluksi metallilangasta ja virkkasin kukkia renkaaseen. Lankoihin liimailin perhosia ja kukkia. Ilmavirta pyörittää perhosia mukavasti. Ajankulua ja sorminäppäryyttä.

Toiseen mobileen on kierrätetty rikkoutuneen tuulettimen suojakehikko. 

Pöydän paperikukat ovat nyt keväisen keltaiset.

Väkerryksiä

Käsitöitä on usein keskeneräisinä monia erilaisia. Kauimmin odotti virkkaustyö,jonka aloitin odottaessani kaksosia. Sairaalassa meni kuukausia ja kimppatilauksena tilasimme lankoja virkkaustöihin. Vähän siihen tyyliin, ettei siitä takkia tullutkaan vaan..

Alunperin suunnittelin verhoja, sitten salusiineja, lopulta tekele koristaa jalkalamppuni varjostinta.

Kun alkoi isoäidin neliöiden buumi, tietysti aloitin. Ei siitä peitettä tullut, vaan tulihan tyynyjä.

Kahvipussejahan oli ihan pakko kerätä ja aloittaa jotakin. Ensin taittelin niitä suikaleiksi ja yritin jos mitä. Lopullisen muotonsa kahvipussini löysivät  uuninpellin tai leipomusten alusena. 

Huomasittehan, kaikki  väkerrykset tulevat käyttöön tai kävelevät vieraaseen kotiin. Ontelokudettakin testasin. Kremppasormeni valittivat, nivelet paukkuivat vaan periksi ei annettu. Ontelokude löysi muotonsa haarukkapitsinä kasseista ja tunikasta. Jäljellä on perinteisesti virkattu vessan matto.

Mitäköhän halusin sanoa. Aina se työn tulos paikkansa hakee.

Vertaistuki

Sairaan päivät ovat pitkiä. Tutkimuksiin ei niin vain pääse. Kun ensin iskee astma, on kohta liuta muita vaivoja. Oman oireilunsa oppii tuntemaan ja uusiin vaivoihin haluaa löytää selityksen.

Vertaistuki on henkireikä. Homealtistuksesta sairastuneet keräsivät listaa lasten oireista.
Herkistyminen on voinut tapahtua sisäilmasairaassa kodissa tai päiväkodissa tai koulussa.

Kuvitin kyseisen oireluettelon. Oireita on varmasti vieläkin enemmän.

Tekijänoikeuksiltaan kuvitus on cc ( creative commons) eli voit tallentaa koneellesi, lähettää sähköpostissa, printata ja jakaa, miten haluat. Tärkeintä on saada tietoa, jos epäilee.

Neulemekkoja

Pojantytär on ehtinyt saada monenmoisia mekkoja.  Neuleen tekeminen ylhäältä alas tai alhaalta ylös ilman saumoja. Valitettavasti useimmat ovat lähteneet käsistä kuvaamatta. Tämä bloggaaminen tuli hiukan puun takaa, itselle iloksi ja muisteluiksi.